Kummallista
Oli kaunis aamu.Heräsin kello 07.00. Lupasin kulkea kahden kaverini kanssa kouluun. Söin muroja ja join mehua. Kaverini Susanna ja Sanna soittivat minulle ja sanoivat etteivät voisi kulkea kanssani.-Miksi,minä kysyin. He sanoivat että Sannan äiti veisi heidät kouluun. Sitten kun kello oli puoli kahdeksan lähdin kävelemään kouluun. Kerkesin juuri ja juuri kouluun,kun kellot soivat. Ryntäsin sisälle. Onneksi opettaja ei ollut luokassa vielä. Kohta kuitenkin opettaja tuli luokkaan.Ensin oli matikan tunti. Kun matikan tunti loppui muistin että, yllin koe olisi tänään.Enkä ollut lukenut vielä kokeeseen. Kun välkkä alkoi minä olin Sannan ja Susannan kanssa kiikuissa. -Ethän loukkaantunut että et päässyt kouluun kyydillä,Sanna kysyi. -En, minä vastasin. Sitten kun olimme vähän aikaa juteltu, sitten eteemme ilmestyi meidän koulun kiusaaja Mimmi ja sen jengiläiset. Ja rupesi pälättämään jostain metsästä.Me kysyimme tarkemmin. Hän selitti jotenkin näin: Sen metsän nimi on kirottumetsä ja sieltä ei ole kuulema palannut kukaan tavallisena itsenään.Eikä siinä kaikki ovat muuttuneet joksin örkeiksi keskiyöllä.Eikä kukaan koskaan ole muuttunut takaisin ennalleen.-Pelottaaks teitä?, kysyi joku mimmin jengiläisistä. Me sanottiin yhteen ääneen: no ei todellakaan! Sitten kun koulu oli loppunut lähdimme kävelemään kotiin päin. Kohta edessämme oli kirottumetsä. Tytöt ehdottivat että menisimme sen metsän läpi. Minä en mennyt sieltä koska pelkäsin sitä mitä Mimmi oli sanonut. Sanoin tytöille että nähdään kirjastolla ja kiersin kylän kautta. Mutta tytöt menivät metsän läpi. Kun he olivat menneet sieltä niin ensin tuli pimeää.-Ihan kuin täällä olisi muitakin kuin me, sanoi Susanna. Sitten he näkivät kaksi sutta.Toinen oli ruskea ja toinen harmaa. He luulivat että ne olisi koiria. -Kuinka ihania koiria,sanoi Sanna. Sitten tytöt silittivät susia joita luulivat koiriksi.Susanna silitti harmaata  ja Sanna ruskeaa sutta. Sitten he huomasivat että ne koirat joita he silittivät olivatkin susia. Juoksimme nopeasti kirjastolle päin.Kohta jo he olivat kirjaston pihalla. Miksi te näytätte niin pelästyneiltä?minä kysäisin. Mutta kumpikaan ei saanut sanakaan suusta. Kysin rauhallisesti uudelleen: miksi te näytätte niin pelästyneiltä. Me nähtiin susia! Sanna sanoi hengähtäen välillä. Oliko oikeasti? kysäisin minä. Juu totta, lisäsi Susanna. Minä en uskonut. Minusta he yrittivät vain pelotella minua.